Kestävä elämäntapa

Onko olemassa kanien sterilointipillereitä? Hesarissa oli juttua gerbiilien ehkäisypillereistä. Voisimmeko saada niitä myös citykaneille, kiitos?

Sukulaisiamme asuu Ylläsjärvellä, Ylläksen laskettelukeskuksen helmoissa. Kas, kun puolisoni suku on Ylläkseltä kotoisin – nimi Kurtakko on siellä tavallinen vaikka se täällä etelässä kuulostaa eksoottiseltä. Tarkoittaa kuulemma porojen lypsypaikkaa. Wow.

Kävimme muutama viikko sitten tyttömme Selman isovanhempien luona Ylläksellä ja samalla tuli tavattua jälleen muutakin sukua. Selman pikkuserkut Hilla ja Kasper ovat hauskasti aika samanikäisiä Selman kanssa, joten yhteiset leikit maistuivat jäätelön ja mehun ohella. Me vanhemmat saimme hieman toisenlaista ohjelmaa.

Miikan serkut Rami ja Tomi olivat viime kesänä rakentaneet yhdessä passiivienergiatalot, kumpikin omansa. Olin silmät säihkyvänä innostuksesta, kun Rami esitteli ideoimiaan ratkaisuja talossa. Aivan mahtavaa! Niinkin pohjoisessa kuin Lapissa on siis mahdollista rakentaa passiivienergiataloja.

Talot olivat rakennusvaiheessa herättäneet suurta hämmästystä, epäluuloa ja ennen kaikkea hilpeyttä ympäristössä. Syy on styroksissa – talot on nimittäin kasattu tuosta tavallisesta valkoisesta pakkausmateriaalista. Aika heppoiset talot? Ei suinkaan.

Styroksipalikat, kuin legot, oli tilattu porilaiselta tehtaalta ja niiden sisus on ontto. Taloa kasattiin kuin legotaloa ja joka kerroksen kohdalla ontto sisus valettiin betonia täyteen. Tuloksena on siis hienosti eristetty kivitalo. Kyseiset talot on myöhemmin vuorattu puulla, joten ne eivät ulkonäöllisesti herätä enää valmiina huomiota. Ehkä se riitti, että vuoden ajan uteliaita paikalla suhaajia riitti.

Talon tekniset ratkaisut ovat ihania. Ulkoilma otetaan putkella muutaman kymmenen päästä ulkoa. Putki kulkee hyvän matkaa maan alla, mistä johtuen ilma on hieman lämmintä sisälle tullessaan. Ilmastointi on täysin koneellinen ja luonnollisesti lämmenneestä, poistuvasta sisäilmasta otetaan kaikki teho irti.

Talo lämpiää pellettitakalla, joka puolestaan lämmittää ihanalta tuntuvan vesikiertoisen lattialämmityksen. Kuuma käyttövesi lämpiää samaisen uunin voimalla ja koska se ihmeellisesti lämmittää veden samalla kun sitä valuttaa, niin kuumakin vesi on ruoanlaittokelpoista.

Ramin talossa ei ollut vetoa ollenkaan, mikä tuntui alkuun jopa erikoiselta. Ilmastointi tai muukaan tekniikka ei pitänyt mitään ääntä. Takka oli kotoisa ja kaunis.

Uteliaana ihmisenä kysyin tietenkin, että

Kaikki menee nyt putkeen, sillä flunssa iski. Viikonlopun menot pitänee peruuttaa, koska en halua tartuttaa ihmisiä, enkä myöskään pahentaa tätä tautia hillumalla siellä sun täällä.

Hyvä uutinen on se, etto MAC toimii joten kuten. Näyttö ei ole enää musta, mutta värisee ja tärisee. Huolto kutsuu siis maanantaina.

Suomi hehkuttaa itseään tasa-arvon maana. Sitä olemmekin verrattuna moneen muuhun kolkkaan maailmassa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää.

Kun olin pieni, kuului perheemme ystäväpiiriin hyvin monenlaisia ihmisiä ja perheitä. En pitänyt lainkaan kummallisena kahden äidin perhettä. Tämä oli siis 70-luvulla.

Vasta myöhemmin opin tietämään, että on olemassa stereotyyppinen perhemalli, jota monien ihmisten mielestä tulisi noudattaa. Oma äitini oli yksinhuoltaja ja opin senkin, että se on outoa. Vanhempani eivät olleet olleet naimisissa, joten minähän olin au-lapsi eli äpärä joidenkin suulla.

Lisäksi minulla ei voinut olla nimeä, sillä minua ei oltu kastettu.

Nämä asiat tiedettiin varmoiksi leikkipihoilla lasten suusta.

Olin hämmästynyt.

Onneksi en nujertunut, syrjäytynyt tai masentunut. Ajattelin ilman muuta, että kyseessä on lasten tietämättömyys, joka iän mukana muuttuu tiedonsaannin myötä. Vähänpä tiesin. Samanlaiset käsitykset vallitsevat surullisen monen aikuisenkin mielessä. Onneksi sentään yksihuoltajuus ja avioliiton ulkopuolella syntyminen eivät enää samalla lailla stigmatisoi, leimaa. Vaikka vähän taitavat vieläkin sitä tehdä.

Minusta on suuri häpeäpilkku, että Suomessa miesparit eivät edelleenkään saa adoptoida lasta. Miesparien on toistaiseksi hyvin vaikea saada lasta myöskään keinohedelmöityksen avulla. Miesten on vaikea tulla raskaaksi. Adoptio on siis yleensä ainoa mahdollisuus. Ja sitä ei ole.

Naispareillekaan ei lapsen saaminen ole liian helppoa. Hedelmöityshoidon avulla se onnistuu, mutta silloin lapsella on vain yksi juridinen vanhempi. Lain silmissä tilanne on lähes sama, kuin jos yksinäinen nainen saisi hedelmöityshoidon avulla lapsosen. Sillä sisäinen – tai ulkoinen - adoptio ei naispareillekaan ole mahdollinen.

Minusta tämä asia pitää vihdoin saada kivikaudelta 2000-luvulle. Samaa sukupuolta olevien pariskuntien tulee saada täydet adoptio-oikeudet.

Myös muut tähän läheisesti liittyvät epäkohdat tulee korjata. Samaa sukupuolta olevien parien rekisteröiminen ei tuo pariskunnalle edelleenkään samoja oikeuksia, kuin heteroparien avioliitto.

Ote aiheeseen liittyvästä Wikipedian artikkelista:

“Suomen lainsäädännössä adoptio sallitaan vain aviopareille ja yksin eläville. Samaa sukupuolta olevalla parilla on mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen, joka poikkeaa oikeudellisesti avioliitosta käytännössä vain adoptio-oikeuden ja yhteisen sukunimen saamisen osalta. Monet homo- ja lesboparit hankkivat ja kasvattavat lapsia, mutta heillä ei ole oikeutta myöskään ns. sisäiseen adoptioon eli kumppanin biologisten lasten adoptointiin. Vaikka vanhemmuus on tällaisessa tilanteessa käytännössä jaettu, oikeudellisesti lapsella voi olla vain yksi isä ja yksi äiti. Tällaisten sateenkaariperheiden vanhemmilla on oikeus yhteishuoltajuuteen, mutta huoltajuus eroaa juridisesti vanhemmuudesta muun muassa elatusvelvollisuuden ja perimisoikeuden osalta. Huoltajuus myös päättyy lapsen tullessa täysi-ikäiseksi.”

Tuli tämä aihe jälleen kerran mieleen, kun näin eilen veljeäni Kemalia. Hän taittaa Seta ry:n Voltti-lehteä.

Minuu niin harmittaa tämä asia. Grr!

Tunnetusti olen epävalokuvauksellinen ihminen. Onkin siis haaste ottaa tänään sellaiset valokuvat, että olisin niissä itseni näköinen, luonteva.

Olen yleensä kuvissa joko karmean näköinen ilmeellisesti tai sitten aivan jonkun toisen näköinen. Tämä ei ole omaa höpötystäni, vaan vuosia kanssani töitä tehneet ja vaalikampanjoissani mukana olleet vahvistavat asian.

En kaipaa kaunokuvia, vaan aidon näköisiä. Jännitän kuvaustilannetta ja siksi ne menevät usein ihan pipariksi. Tähän kuvaukseen on varattu aikaa 20 minuuttia.  Toivottavasti tulos on näköiseni. Kuvaaja on ryhmämuotokuvistaan tunnetuksi tullut Tuomo Manninen. Hän on kovan luokan ammattilainen, joten toivottavasti saa tällaisestakin otuksesta sen sisimmän irti. Laitan tuloksia sitten tännekin ällisteltäväksi.

Oma tietokoneeni, muka-luotettava MAC meni mäsäksi eilen. Näyttö on 70% musta, loppu värisee oudosti. Kannettava siis kyseessä. Tämän vuoksi en ole saanut päivityksiä eri puolille tehtyä. Blääh. Olisi niin miljoona asiaa joista haluaisin kirjoittaa. Palaan pian!

Olen huomannut erittäin myöhäisherännäisenä vasta nyt, 33-vuotiaana, sellaisen asian että herääminen aikaisin tuo mahtavasti lisätunteja elämään. Wuhuu!

Nimittäin ennen lapsoseni syntymää olin ollut aina aamun torkku ja illan virkku, aivan pikkulapsesta saakka. Lapsen tulo perheeseen on kuitenkin muuttanut rytmiäni vähitellen, mikä on oikein ilahduttavaa. Nykyään herään puoli kuuden ja kahdeksan välillä, satoi tai paistoi. Ja olen huomannut, että aamutunnit ovat todella tehokkaita – aivan erilaisia kuin illan myöhäistunnit. Todella mukava asia, että edes tässä vaiheessa rytmini on vihdoin tällainen.

Kun herää aamulla aikaisin, ehtii kivasti lukea kaikenmaailman uutiset sekä suomalaisilta että ulkomaisilta sivustoilta. Nykyisessä asunnossamme on myös tv, joten aamutelkkarin asiaosuudetkin tulee seurattua.

Aamun uutistenlukija Taka-Töölön residenssissä.

Kampaaja Sumi Morenon ohella tapasin toissapäivänä toisenkin erittäin mielenkiintoisen ja ihanan ihmisen, nimittäin Noora Shinglerin. Hän kirjoittaa kemikaalicocktail -blogia, jossa pohditaan ja paljastetaankin eettistä ja ekologista kuluttajaa kiinnostavia asioita. Noora on YLE:n toimittaja ja mikä mahtavaa, niin YLE:n ympäristökoordinaattori. Nooran oma hieno idea sai aikanaan vastakaikua toimitusjohtaja Mikael Jungnerilta ja kyseinen pesti perustettiin, sillä YLE haluaa maailman ensimmäisenä yleisradiona saavuttaa WWF:n myöntämän ympäristösertifikaatin. Todella upea asia!

Kävimme Nooran kanssa syömässä herkullista sushia tarjoavassa ravintola Ichibanissa. Juttua riitti niin, että lopulta oli aika lähteä kotiin, kun henkilökunta alkoi laittaa pillejä pussiin. Keskustelimme lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Politiikasta, ekologisesta ja eettisestä kuluttamisesta, muodista, blogeista, työpaikoista, työelämän ja muun elämän yhdistämisestä, Suomen sisällissodasta ja sen yhä havaittavista traumoista, tv-ohjelmista, työpaikkakiusaamisesta, sushista ja vähän muustakin. Oli tosi kivaa. Kiitos paljon, Noora!

Suosittelen seuraamaan Nooran blogeja, hänellä on niitä useammassakin paikassa ja kaikki ovat täyttää asiaa hyvin kirjoitettuna.

Kävin eilen kampaajalla, sillä halusin kätevänlyhyet hiukseni vieläkin lyhyemmiksi. Kampaaja oli ihanainen Sumi Moreno Hiushuone Dreamista. Sumi kuunteli todella mahtavasti kaikki epämääräiset toiveeni ja toteutti niiden pohjalta aivan ihanat hiukset! Olen ollut vasta kaksi kuukautta elämästäni lyhythiuksinen, joten minulla ei ollut mitään mielikuvaa minkälaiselta mahtaisin näyttää reippaasti lyhennetyllä pehkolla. Siksi ohjeenikin olivat varmasti hellyttäviä. Sain kuin sainkin revittyä, dynaamista pörröä, joka on vieläpä naisellinen.

Tänä aamuna herättyäni oli päässäni rock’n rollia, sillä hapset harottivat kuin varsat kevätlaitumella. Voila! (en saa aksenttia aikaiseksi tämän Macin näppäimillä ) Pikaisen suihkun jälkeen ne menivät taas kiltisti hieman rennompaan asentoon.

Aamupörrö

Olen tuskastunut siihen, että eettisen kädenjälkensä laatua ja kokoaei tahdo saada selville millään. Ekologisen jalanjäljen laskemiseen on kyllä onneksi jo palveluita. Viisi vuotta sitten ajoin eurovaaleissa eettistä kuluttajamerkkiä. Tuolloin asia oli aivan uusi ja outo ihmisille. Olen iloinen, ett tänä päivänä asiaa ei tarvitse enää selitellä. Kaikki tuntuvat haluavan sitä. Toisaalta, aika kuluu kokoa ajan mutta tulosta ei näy. EU:ssa on valmisteilla eettinen kuluttajamerkki, mistä olen iloinen. Mutta milloin, oi milloin sellainen on kaikissa kaupan tuotteissa – tai edes merkittävässä osassa?

Näin markkinoin eettisen merkin ideaa 5 vuotta sitten ja asia on tänään vähintään yhtä ajankohtainen:

Eettinen merkki olisi tarpeen

Kuluttajien avuksi ja työntekijöiden turvaksi tarvitaan eettinen merkki. Rehdit yritykset voisivat lunastaa ja läiskäistä merkin tuotteensa kylkeen. EU:n kautta voidaan ajaa eettisiä pelisääntöjä markkinoille. Eettisestä merkistä voi muodostua markkinoinnin keskeinen väline – niin kuin ympäristömerkki jo on.

Ihmisoikeudet kunniaan! Kun globaali firma ei käytä lapsityövoimaa, huolehtii työntekijöidensä perusterveydenhuollosta, eläke- ja sosiaalivakuutusmaksuista, ei polje palkkoja ja pelaa muutoinkin reilua peliä, tulee siitä palkita.

Englannissa podetaan tällä hetkellä pahaa krapulaa. Enää ei lapsukaiselle osteta 18-vuotislahjaksi ja ajokortin kunniaksi tuliterää Miniä. Ehei. Nyt on suoranaista muotia kierrättää, köyhäillä ja ennen kaikkea välttää pröystäilyä.

Kiiltävälehtiset elämäntapalehdet, kotoisasti ‘glossyt’ Vogueta myöten hehkuttavat kulutuksen vähentämisen autuutta. Kolumnistit voivottelevat, etteivät enää koskaan halua kuulla kahta sanaa samassa lauseessa: credit ja crunch.

Välillä on henkisesti ja jopa fyysisesti terveellistä kuluttaa niukemmin kuin mihin olemme hyvinvoinnissamme tottuneet. Niukkailu muuttuu taakaksi ja epäterveelliseksi kun se menee överiksi joko kurjien olosuhteiden pakosta tai fanaattisuuden innoittamana.

Moderni politiikka ja myös sosialidemokratia sai alkunsa yli 100 vuotta sitten. Moni tuttavani on naljaillut vuosien saatossa ettei sosialidemokratiaa enää tarvita. Että Forssan ohjelman ollessa suurinpiirtein läpi ruksittu on aika haudata moinen demarisaurus.

Hmm. Onko näin? Lyhyesti: ei välttämättä ole.

Politiikan kaksi mennytta aikaa

Nykymuotoisen politiikan – ja erityisesti sosialidemokratian – ensimmäinen aika oli ihmisoikeuksien tavoitteleminen heille, keillä niitä ei ollut. 1920-luvulla ensimmäinen tavoite oli hyvässä vauhdissa ja siirryttiin toiseen aikaan: materiaalisen elintason nostamiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.

Ylevänä toiveena oli, että ihmisoikeudet ja elintaso tuovat onnellisuuden. Samaa rataa on tahkottu vuosikymmentolkulla niin meillä kuin muualla. Silti kaikki mittarit hälyttävät samaa: ihminen on yhä onnettomampi hyvinvointivaltiossaan, köyhissä maissa elämä on edelleen kovin kurjaa puhumattakaan maapallomme luonnon tilasta joka huutaa hätäänsä.

Maailmanlaajuisessa lamassa on yksi toivoa herättävä piirre. Se on saanut kaikki havahtumaan nykymenon kestämättömyyteen.

Forssan ohjelma, Blairin kolmas tie ja muu vanha retoriikka on osin arvokasta historiaa. Nyt katse on parasta ankkuroida tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Murrosvaihe ja kriisi tarjoaa mahdollisuuden uuteen. Tilaisuus on käytettävä fiksusti. Materialismin ihannoinnin raunioille voi syntyä uusi ja terveempi aikakausi, politiikan kolmas aika.

Kolmas aika alkaa nyt

On aika siirtyä uuteen ulottuvuuteen: yksilöiden, yhteisömme ja maailmanlaajuisesti ihmisten ja luonnon hyvän olon tavoittelemiseen.
Politiikan kolmas aika on kestävä elämäntapa. Kestävä elämäntapa ajaa kokonaisvaltaista politiikkaa, jonka tavoite on hyvä olo. Hyvä olo meille kaikille yksilöinä, niin kotona kuin muilla mailla. Hyvä olo ympäristölle ja eläimille.

Politiikan on oltava kokonaisvaltaista ja vastuullista, eettisesti ja ekologisesti kestävää. Sama koskee yritystoimintaa. Kvartaalitalous ja voittojen maksimointi ei ole kestävän elämäntavan tie.

Mitä on kolmannen ajan politiikka, kestävä elämäntapa?

Se on täysin uusi näkökulma politiikan tekoon. Olennaista on yksittäisten ihmisten mahdollisuuksista tehdä kestäviä valintoja omassa elämässään. Hyvinvointivaltiosta ja tulonjaosta jankuttamisen sijaan on visioitava kunnianhimoisemmin: tavoite on hyvän olon yhteiskunta niin meillä Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Eettisen ja ekologisen on kuljettava selkä suorana käsi kädessä koko poliittisen päätöksenteon kaaressa.
Kestävä elämäntapa filosofiana ja käytännön otteena kumpuaa modernin ja vastuullisen kansalaisen vaatimuksesta. Meillä on tarve syväluotaavaan muutokseen. Kestävä elämäntapa meillä ja muualla on tärkeää, samoin eettisyys ja reilu meininki maailmanlaajuisesti.

Tässä on politiikalle suuri haaste ja samalla upea mahdollisuus. Minusta vapautta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja ekologisia arvoja ajava liike on erittäin mahdollinen kestävän elämäntavan airut. 2010-luvun sosialidemokratia jää toivottavasti tulevaisuuden historiaan kolmannen ajan aloittamisesta.

Sillä minä ja monet muut vaadimme eettistä ja kestävää politiikkaa: kestävää elämäntapaa.