…totuus iskee joskus lujaa ja niin kävi minulle nyt, jälleen kerran elämässä. Hesarin vesipulauutisen kirvoittamalla huonolla omalla tunnolla varustautuneena kipaisin tekemään vesijalanjälkilaskurin testin. Voi ei. Petrattavaa on hurjasti, monin tavoin.
Veden piilokulutus on vaikea asia, koska sitä ei osaa hahmottaa ja laskea ilman tuollaisia kaavalaskureita. Laskeminen on terveellinen muistutus jokapäiväisten valintojen tärkeydestä. Minä teen nyt pääsiäsilupauksen: pyrin vähentämään nimenomaan piilovedenkulutustani huomattavasti. Perheessämme on jo sovittu lihansyönnin radikaalista vähentämisestä. Itse voisin elää lähes kokonaan kasvisruokavaliolla, satunnaisilla kala- ja liha-annoksilla höystettynä. Ilokseni puolisoni on siirtymässä samaan kantaan.
Päivittäinen suihku on tapa, josta tuntuu kovasti vaikealta luopua ja silti se toisi niin suuren säästön ihan näkyvään vedenkulutukseeni. Aamu ilman suihkua tuntuu kuitenkin melkein kuin vessassa käymiseltä ilman pyyhkimistä. Olen nyrhityttänyt hiukseni vähitellen yhä lyhyemmiksi, joten onneksi edes peseminen kuluttaa nykyään murto-osan entisestä vesimäärästä. Kiitos geenien yms. tämä fleda kaipaa pesua joka päivä.
Vesijalanjälkeä pienennellessä ja pääsiäistä viettäen. En ole uskonnollinen – ihan väestörekisteriläinen vain – mutta otan kaikista juhlista mielelläni ilon irti. 
